Kolme tapaa mokata kasvuyritys komeasti

Tuuti Piippo

”Siellä, missä ei ole riskiä, ei ole mahdollisuutta kunnolla onnistua. Siellä ei ole myöskään mitään kiinnostavaa eikä mahdollisuutta oppia,” sanoo Jari Sarasvuo. Facebookin perustaja Mark Zuckerberg on neuvonut startup-yrittäjiä samansuuntaisesti:”Suurin riski on olla ottamatta riskiä.” Menestyjiä kuunnellessa unohtuu helposti, että nopealla kasvulla on kääntöpuoli. Onneksi toisten epäonnistumisista voi oppia. Tässä kolme tarinaa, joiden avulla välttää räikeimmät sudenkuopat.

1. Liian suuri rahoitus houkuttelee tuhlaamaan

Muistatko vielä Igglon? Se nettipalvelu, joka antoi käyttäjän korvamerkitä haluamiaan asuntoja ja testata kysyntää hiljaisella myynnillä. Se, joka pääsi otsikoihin valokuvaamalla kaikki mahdolliset talot. Perustajat saivat kymmenen miljoonaa euroa riskirahoitusta. He palkkasivat ison IT-tiimin ja lauman kiinteistövälittäjiä, jotka nauttivat kiinteää palkkaa ja muita etuja vastoin alan käytäntöjä. Puolet rahoituksesta kului markkinointiin, vaikka Igglosta puhuttiin jo muutenkin.

”Raha on vaarallista. Jos yrityksellä on liikaa rahaa, sitä ei mieti ja laske tarpeeksi huolellisesti. Tulee tehtyä hätiköityjä ratkaisuja. On hirveän vaikeaa alkaa muuttaa palkkasopimuksia huonompaan suuntaan, kun on antanut työntekijöille liian hyvät edut heti alussa, eikä jengi tee siksi riittävästi duunia.” (Mikko Ranin, toinen Igglon

perustajista)

2. Maailma ei olekaan valmis tuotteelle

Sarjayrittäjä Taneli Tikan ensimmäinen firma teki pioneerina sosiaalisen median palveluita jo vuosituhannen vaihteessa. P2P-verkostot, 3D-maailmat ja mikrobloggaus kolahtivat kuluttajiin ja hurjat suunnitelmat rahoittajiin, mutta konservatiivisia yritysasiakkaita oli hankala vakuuttaa niiden tulevaisuudesta vuonna 2000. Oikean ajoituksen arvioiminen ei ole ainakaan muuttunut helpommaksi sittemmin.Yritys vietiin konkurssiin terveessä tilanteessa. Tikalle jäi yli 100 000 euron velka, jonka hän esimerkillisesti kuittasi ottamalla uuden riskin sen sijaan, että olisi laskenut tulojaan ja menojaan turvallisessa palkkatyössä vuosikymmeniä. Riski kannatti sillä kertaa.

3. ”Ei sellaista voi tapahtua”

Riskinottajan elämään liittyy paradoksi, jonka vain yksi ihminen on ratkaissut: kun menee huonosti, riskejä on helppo ottaa, koska ei ole mitään menetettävää. Kun menee hyvin, menestykseen on helppo tuudittautua, jolloin nälkäisemmät yrittäjät ajavat nopeasti ohi. Ainoastaan Steve Jobs onnistui tasapainottelemaan paradoksin kanssa.

Jari Sarasvuo tiesi paradoksista, kun Trainers’ House ja Satama päättivät yhdistyä. Voittoa tahkovalle firmalle se näytti riskiltä, joka täytyi ottaa, ettei jää paikalleen junnaamaan. Epäonnistuminen näytti mahdottomalta, koska yrityksellä meni niin lujaa.

Jälkeenpäin Sarasvuo kutsuu fuusiota haamuheitoksi. ”Niitä riskejä, joiden toteutuminen kirpaisee, on pakko ottaa. Mutta älä ota riskiä, johon sinulla ei ole varaa. Älä ota riskiä, jonka toteutuminen todennäköisesti murtaa sinut loppuelämäksesi.”

Kaikkein epätodennäköisin voi todellakin tapahtua, tietää Sarasvuo kokemuksen jälkeen. Nopeasti muuttuvassa maailmassa harva lähtöoletus pitää. Juuri siksi on jatkuvasti kokeiltava uutta. Kuten Sarasvuo sanoo: Maailma kuuluu ahkerille ja taitaville riskinottajille, jotka ryhtyvät mahdottomiin tekoihin.

Tuuti Piippo

Tuuti on luovuuden johtamiseen erikoistunut toimittaja ja toinen kirjan Kantapään

kautta (Tammi 2012) kirjoittajista. Tämän tekstin pohjana käytetyt haastattelut löytyvät

kirjasta.

Jaa mielipiteesi